Digitaalisuus ei poista ihmistä

Teknologian kehitys on muuttanut maailmaa tavalla, joka on vaikuttanut ja vaikuttaa merkittävästi työelämään ja työn tekemiseen. Digitalisaatio, robotisaatio ja automaatio, nämä paljon esillä olevat teemat kuulostavat futuristisilta, mutta ovat osa arkeamme ja jokapäivästä elämäämme. Elämme aikaa, jossa moni miettii digitalisaation vaikutusta nykyisiin työtehtäviinsä ja pelkää menettävänsä työn tämän kehityksen myötä. Ajatus ja pelko ovat ymmärrettäviä, mutta teknologiaan olisi hyvä pyrkiä suhtautumaan välineenä ja asioiden mahdollistajana ei niinkään uhkana.

Vaikka työnteko muuttuu digitalisaation myötä, niin itse työ ei muutu. Työtä on tehty läpi ihmisen historian, ja samoin työnteko on muuttunut läpi ihmisen historian. Työ yhteiskunnallisena ilmiönä on sitkeä ja muuttumaton. Ihmisillä on erilaisia tarpeita, ja uusia tarpeita ja ongelmia syntyy jatkuvasti, mihin työllä pyritään vastaamaan. Työnteko on ongelmanratkaisua ja hyvä työnteko on älykästä ongelmanratkaisua, kuten Huotilainen ja Saarikiviki toteavat.

Kehityksen myötä osa yrityksistä ja työtehtävistä tulee muuttumaan tai katoamaan kokonaan. Samalla kuitenkin avautuu uusia mahdollisuuksia, uusia työtehtäviä ja tehtävien tekemistä uudella tavalla. Avautuu myös mahdollisuuksia, mitä emme vielä osaa kuvitella. Muutama vuosi sitten emme ehkä olisi ottaneet kovinkaan vakavasti, jos joku olisi kertonut, että robotit tulevat tekemään ihmisille monimutkaisia leikkauksia. Kehitystä on kuitenkin aina tapahtunut, ja niin tapahtuu myös tässä hetkessä. Ihmiselle on luontaista kehittää ja luoda välineitä helpottaakseen asioita ja työn tekemistä, ja automaatio on yksi näistä välineistä.

Teknologia mahdollistaa tekemistä, mutta ei korvaa ihmistä

Automaatio toimii parhaiten tehtävissä, jotka ovat selkeitä ja luokiteltavissa olevia rutiinitehtäviä. Tämä johtuu siitä, että tietokoneet yksinkertaisesti suorittavat toistuvia rutiinitehtäviä paremmin kuin ihmiset. Ihmiset taasen ovat koneita parempia tehtävissä, jotka edellyttävät ongelmien ratkaisua, luovuutta tai ihmisten tunteiden ymmärtämistä.

Aivojen toiminnan näkökulma korostaa tulevaisuudessa ihmisille ominaisia kykyjä, joita teknologia ei voi korvata. Korkeamman tason ajattelukyky on edelleen riippuvainen ihmisen aivoista, jotka kykenevät reagoimaan kognitiivisesti sekä emotionaalisesti eri asioihin. Monipuolista kommunikointia tai tunteiden osoittamista, myös intuition tai luovuuden käyttäminen vaikuttaa olevan tekoälylle vielä tällä hetkellä mahdotonta. Tekoäly ei myöskään hallitse laajan yleistiedon tai taustatietojen soveltamista.

Digitaalisuus ei ole joko-tai vaan ennemminkin sekä-että vaihtoehto. Digitaalisuus itsessään ei ole hyvä tai paha, kyse on siitä, miten me ihmiset käytämme sitä. Digitaalisuus on tuonut meille monia helpotuksia ja uudenlaisia tapoja tehdä asioita, mutta se ei ole sama kuin toisen ihmisen kohtaaminen. Voimme hyvin varata ravintolasta pöydän netin kautta, mutta illallisella haluamme kohdata ihmisen.

Tulevaisuuskestävyyttä tavoiteltaessa on oleellista ymmärtää, että tulevaisuutta ja muutoksia ei voi ennustaa, mutta niitä voi ennakoida ja näin varautua tulevaisuuteen ja vaikuttaa siihen omilla valinnoilla.

Inka & Maria

Seuraavat kirjoitukset ovat inspiroineet meitä:

Huotilainen & Saarikivi. 2018. Aivot työssä. 

Molander & Piha. 2019. Tulevaisuuskestävän yritysykulttuurin muotoilu.

Weng. 2015. Eight Skills in Future Work.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *